Pikkusisko. Pikkuveli. Jotenkin noihin sanoihin pakkautuu, ainakin minulle, paljon sisältöä jota on vaikea sanoittaa. Niiden sisältö tuntuu muuttuvan vuodesta toiseen, kuitenkin ytimen pysyessä samana.
Suurin teema minulle on aina ollut suojelunhalu. Se on näkynyt myös käytännön tekoina. Esimerkkejä:
Aamiaishetket olivat meidän perheessä lähes huvittavan kaavamaiset. ei mitenkään hienostelevalla tavalla, vaan pikemminkin ruokavalintojen suhteen. Minä söin paahtoleivän, keskiruskea, mansikkahillolla. Maitoa ja appelsiinimehua. Faija: Kahvi, paahtoleipä (vaaleahko) appelsiinimarmeladilla, omenamehu. Sisko: tuskin koneessa käväissyt paahtoleipä. appelsiinimarmeladi. Pikkuveli, Paahtoleipä omenamarmeladilla, maito.
Jos joku ainesosista puuttui, auta armias. Se oli harvinaista, kiitos pyhimysmäisen äitini. Vakioteema oli myös faijan äreys. Tapahtuipa eräänä aamuna… Pikkuveljen omenamarmeladi oli lopussa ja hän marisi. Koko aamiaisen. Faijan vitutuskäyrä kääntyi logaritmiseen nousuun, ja cresendona hän otti pikkuveljeä hiuksista, roikotti hiuksista pitäen, jalat ilmassa heiluen veljeäni keittiön ovelle ja paiskasi pää edellä kovamuovipinnoitettuun eteisenkaappiin. Veljeni pää lohkaisi kaapista kämmenenkokoisen palan.
Olin lähtenyt faijan perään ruokapöydästä. Kun näin mitä tapahtui, voi kai kuluneesti todeta nähneeni punaista. Kuin hiljainen kostaja odotin lapsen pahoinpitelijän kääntyvän minua kohti. Olin 15, jo silloin isääni pidempi. Minua ajoi eteenpäin vuosien koettu epäreiluus minua, äitiäni, sisaruksiani ja käytännössä kaikkia ihmisiä kohtaan. Yksityiskohtiin menemättä poistuin viidentoista sekunnin päästä veljeni kanssa huoneeseeni. Faija jäi itkemään lattialle. En lyönyt kasvoihin,
Jossain vaiheessa äitini tuli kysymään, tulisinko pyytämään isältäni anteeksi. Tämä teko osoittaa minusta hyvin minkälainen valta ïsälläni oli äitiin. Oman lapsen hyvinvointi kiinnosti vähemmän kun faija loukattu ego. Muistan haluni mennä saattamaan loppuun rankaisun lapsen tapon yrityksestä. Pitkään näin unta siitä, vuosia syytin itseäni, etten silloin ottanut henkeä faijalta. Olisin varmasti päässyt joko hätävarjelun liioittelulla, tapolla lieventävien asianhaarojen vallitessa tai pahimmillaan mielenhäiriössä tehdystä taposta.
Se olisi ollut pieni hinta kaikesta siitä pahasta mitä hän sai aikaan meille, omille sisaruksilleen ja varmasti myös alaisilleen.
Jopas intouduinkin kirjoittamaan! Olen ollut ikäni pasifisti, myös henkilökohtaisella tasolla. Vaikka olen isohko mies ja viettänyt aikaa salilla kohtalaisen paljon, olen puhumalla selvittänyt aina asiani. Tämä oli kuitenkin niin oikeutettu teko, että olen edelleen jopa ylpeä siitä.
Siskon suojelusta ei ole yhtä raflaavia tarinoita. Hyrylässä koulutyttöjä ahdisteli hetken pedofiili. Silloin kävin siskon koulumatkaa turvaamassa. Tosin en tiedä kumpi meistä pelkäsi enemmän. En kyllä muista siskon juurikaan pelänneen mitään. Koskaan.
Koska olen päättänyt pitää tiukan linjan, koitan pitää kaiken kertomani asioissa ja tuntemuksissa ennen vuotta 1980. Isa oli silloin 10, Hepe 5, Jos heillä oli silloin tapoja olla tai toimia, ovat ne ehtineet monasti muuttua tähän päivään mennessä. Eli älkää kuvitelko näiden sivujen kuvaavan tämän päivän tunteitani heitä kohtaan!
Kartanosta kauas pois 