Äidin kanssa maailmaan

Muutimme Haukilahteen muistaakseni 1969, ainakin siinä nurkilla. Siskoni Isa syntyi siellä, sen mukaan ajoitan muuton Etelä-haagasta.

Mutta se ei ollut ensimmäinen koti. Kun synnyin, äiti asui vielä kotona, eli minusta katsoen mummolassa. Eli ensimmäinen varsinainen muutto oli mummolasta Etelä-Haagaan, yksiöön. Sitten Etelä-haagaan kaksioon. Jossain vaiheessa tämän jälkeen faija palasi opiskelemasta tietotekniikkaa Burroughsilta, Illinoisin kaupunginosasta Evanstonista. Kun täytin kaksi sain faijalta sähkeen sieltä.

Vau.

*Faijan huomaavainen onnittelu 2 vuotialle (sic) Jan Saleniukselle. Faija ei emootioilla (eikä kielitaidolla) elvistele!*

Juridisesti tilanne oli aika omituinen. Synnyin J. Saleniukseksi, mutsi ja faija menivät naimisiin jossain vaiheessa, mutta minut adoptoitiin vasta vuonna 1970. Eli ilmeisesti nimeni on muutettu samalla kuin äidin nimi muuttui. Minulle ei kukaan muistanut kertoa tästä. Sain tietää koko tarinan vasta 54-vuotiaana, vahingossa huomasin kun luin väestörekisterin tietoja.

Mutta takaisin asiaan, eli Etelä-Haagaan. Sieltä on erikoisen, irrallisia muistikuvia. Haapaniemen Timppa on Faijan kaveri, asuu jossain naapurissa, ehkä yläkerrassa? Tuli kylään ja toi mulle Jokereiden fanikamaa. Olin siitä lähtien Jokereiden kannattaja.

Olen hoidossa, katson kun mutsi lähtee ajamaan pihalta polkupyörällä. Kaatuu. Ulvon kuin rajansiirtäjä. Käyn parturissakin, parturilla on todella makea lasten tuoli istun kuin intiaani satulassa! Mun maitohampaat on mustat nysät. Ne pilaantui jostain pienenä liikaa annetusta, ylimakeutetusts vitamiinista jota mummi tietämättään mulle syötti.

Äiti on äitiyslomalla kaksi viikkoa, sitten se menee takaisin töihin, olen päivät hoidossa samassa talossa. Siellä on myös tyttö, Annukka. En muista muuta kun nimen, Annukka. Tämä oli toinen hoitopaikka jota äiti kokeili. Ensimmäiseen vietäessä aloin kuulemma jo ovella huutaa julmetusti. Kerren äiti odotti vartin ja meni takas. Löysi mut pimeästä kaapista makaamasta. Sitten tutustuin Annukkaan ja sen äitiin!

Äitin ystävä on Autiovuoren Leena. Ei koskaan Leena tai Autiovuori, vaan aina Autiovuoren Leena. Ehkä siksi, koska on naimisissa Pekka Autiovuoren kanssa. Se on kuuluisa näyttelijä, ääneltään sellainen korkea, vähän naisellinen honottaja. Kyllä sä sen muistat kun näät kuvan. Autiovuoren Pekka. Näytteli Vinskissä ja Uunoissa. Sellainen kaljupäinen nillittäjä. Jostain syystä kun olin lapsi, kaikki alkuiset miehet oli ainakin vähän kaljuja. Mä oon nykyään poikkeus. Ehkä ihmiskunta on siinäkin asiassa taantunut. Neanderthalilainen perimä palaa.

En tiedä, mutta epäilen. Ja pelkään. Onneksi mulla on vain menolippu, niin kuin muillakin

Faija puhuu tärkeää työpuhelua, pitää olla hiljaa. Oon ehkä 3-vuotias. Tuntuu hienolta että se osaa puhua niin tärkeistä asioista etten ymmärrä mitään. Se toi jenkeistä paljon tuliaisia. Ison keltaisen rekan, niin ison että pystyin istumaan kyydissä. Siinä oli moottori, sillä pystyi ajamaan. En ymmärrä minne niin iso esine on voinut kadota. En näe rekkaa enää koskaan. Sain myös kolikkopankin, jossa oli nappaava käsi! Tauotonta riemua!

*Muistoissani myyttiset mittasuhteet saanut Amerikan tuliainen*

Suurin ja upein muisto? Se kun Kari-eno tuli hakemaan mut ajelulle sivuvaunuskootterilla. Kari ei vain muista moista tapahtumaa. Onneksi edes äiti muistaa. Muuttopäivän olen Anita tädin kanssa. Se kehoittaa katsomaan tarkkaan pihaa, koska en enää koskaan tulisi sitä näkemään. Oli itse asiassa oikeassa!

Haukilahti

En jostain syystä muista Haukilahdesta kuin kesät. Valokuvista näkee siihen viiteen vuoteen mahtuneen talviakin, en vaan muista. Kesät oli lämpimiä. Illallakin mentiin Mellstenin rantaan uimaan. Päivällä oltiin siellä mutsin kanssa. Mutsilla oli pieni matkaradio. Se oli mahtavin tekninen aparaatti mitä tiesin. Olisin kovasti halunnut sen omaksi! Ei mikään ihme, että tein työurani kännyköiden parissa. Kun mutsi laitto radion päälle ja niin piti vahtia tarkkaan ettei radiolupatarkastaja yllätä. Radiolupalappu piti olla mukana aina jos kuunteli radiot. Mahtoi olla unelma-ammatti, käyskennellä biitsillä ja kytätä nuoria naisia radion kanssa. Melkoinen salapoliisi!

Meillä oli pieni mustavalko-TV. Ainoat ohjelmat joita muistan katsoneeni oli avaruuslennot. Katsoin varmasti paljon muutakin, tai oikeammin telkkari oli päällä ja minä EN katsonut sitä. Mua pelotti television kuuluttajat. En tiedä miksi. Tykkäsin Kasperista, mutta kammosin Eulaalia Kenkkusta. Ja Lumikin äitipuolta. Eikö se ollut mitään hui-kun-säikähdin. Se oli nyt-kuolen-tähän-paikkaan-eikä-kukaan-auta pelkäämistä. Oli leikki kaukana. Sama juttu kuristajien kanssa.

Mutta väitetysti seurasin herkeämättä Niksulan TV:tä. Olin, edelleen väitetysti, poiminut sieltä tulevalle pikkusiskolle lempinimen!