Lapsuuden varrella harva asia vaikuttaa luonteemme sosiaaliseen puoleen enemmän kuin asuinpaikka. Ei ole kyse vain fyysisestä lokaatiosta, kaupunginosa, asumismuoto ja muuttojen tiheys näyttelevät kukin merkittävää osaa persoonallisuutemme piirteissä.
Minun polkuni oli
– Kilon Kartano – Etelä-Haaga – Etelä-Haaga(kaksio) – Haukilahti – Siltamäki – Hyrylä – Itä-Pakila.
Tämä polku piirtyi yhden yleisen muuton esteen puuttumisesta ja kahdesta tyypillisestä muuttohalua lisäävästä tekijästä.
Muuttamista jarruttaa usein pariskunnan suhteet sukuun ja omiin vanhempiin. Meidän perheessä tämä asia ei näytellyt mitään roolia. Suhteet faijan sukuun olivat korkeitaan muodolliset. Kylässä käytiin, kun olisi ollut todella loukkaavaa olla käymättä (ja mutsi jaksoi painostaa).
Äidin puolen sukuun suhteet Kariin ja Anitaan olivat lämpimät. Muuta osaa suvusta ei ollut olemassa. Hyvin selvästi molemminpuolisesta tahdosta.
Muuttoa vauhdittivat lasten syntymät ja ennen kaikkea faijan urallaan etenemisen mukanaan tuoma varallisuus. Faija lienee ollut maiilman ensimmäisiä IT-miljonäärejä ja sen piti näkyä ulospäin. Kaksi tuliterää Saab 900 metallivärillä, 250 neliön asunto uima-altaineen arvostetussa kaupunginosassa puhui selvää kieltä.
Mutta nämä lieveilmiöt tapahtuivat kun minä olin jo kovaa vauhtia lentämässä avusteisesti ’pesästäni’.
Kartanosta kauas pois 