Olen näille sivuille koonnut lapsuuteni ajan kuvista rakkaimmat, syntymästä 15-vuotiaaksi saakka, eli 1965 -1980. Monella tapaa koen lapsuuteni loppuneen vuoteen 1980.

Olen kirjannut myös muistikuvia lapsuudestani. Olen yrittänyt olla mahdollisimman rehellinen itselleni. Muistot on kirjoitettu sellaisena kuin lapsi ne on kokenut. Halusin pysyä kaukana elämänkertakirjallisuudesta, jossa tapahtumat etenevät noudatellen loogista sankaritarinaa. Elämä todellisuudessa on rosoinen kokoelma väärinkäsityksiä, turhaa vihanpitoa ja hukattuja mahdollisuuksia. Älköön kukaan siis loukkaantuko näistä sanoista! Ei viisivuotias ymmärrä kaunistella kokemaansa.

On Joulukuun 8, 1980. Aamulla ennen kouluun lähtöä laitoin radion päälle. Jake Nyman kertoi ”John Lennon on murhattu kotinsa eteen.” Moni muukin asia painoi silloin mieltäni, mutta tuo oli se piste, jonka jälkeen en enää osannut olla optimisti tulevaisuuden suhteen.

Kannattaako tällaiseen eläinlajiin uskoa, joka murhaa koko elämänsä rakkaudelle omistaneen ihmisen? Voiko omalla elämällä kuvitella olevan merkitystä, kun jopa Lennon epäonnistui noin rumasti? Vastausta hain Nietzschen, Kierkegaardin ja Dalin ja Feynemanin ajatuksista ja teoksista.

Siitä hetkestä aloin etsiä vastausta kysymykseen: Mistä maailmankaikkeus on rakentunut, kykenemmekö ymmärtämään sen; Mikä ohjaa ihmisen ja ihmisjoukon tekoja; voimmeko yhdellä teorialla vastata kvanttimekaniikan, metafysiikan ja psykologian keskeisiin ongelmakohtiin.

Helmikuussa 2021 sain tuon työn valmiiksi. Sen pääkohdat löytyvät tästä osoitteesta

tämä sivusto tarkastelee ympäristöäni formatiivisiin elinvuosiini keskittyen.

Olen näille sivuille haalinut maailmaa tai Suomea puhuttaneita aiheita kullekin elämäni jaksolle.

Ympäröivä kulttuurikertymä on erinomainen taustottaja omalle matkalleni. Sivusto on siis myös kavalkaadi ajan ilmiöstä mainonnan, geopolitiikan ja yhteiskunnallisen viestinnän näkökulmasta.

Valokuvat ovat omista albumeista, minä ja TekoÄly poistimme niistä ajan hampaan vaurioita. Totesin myös, että mustavalkokuvat on helppo sivuuttaa, nehän kuuluvat historiaan joka ei kosketa minua. Värikuvat on pakko myöntää todellisiksi. Niiden sisältö on osa tätä päivää.

Joten nauttikaa, naurakaa ja muistelkaa kanssani, sillä kuten William S. Burroughs sanoi:

”Nothing is true; everything is permitted.”

Ennen kuin minut liitettiin huutavana epähuomiossa väärään kirkkokuntaan, oli nimestäni kuulemma käyty keskustelua.

Nimekseni piti kuulemma tuleman Pekka. Tiedä häntä, tuntuu uskomattomattomalta. Miten Pekasta tuli Sir Jan Christer Karlsson, Lord of Galloway & Humpfries, Doctor of Divinity? Kaukaa haettua omasta mielestäni!

Äiti on kertonut, että nimiä Petri ja Kenneth myös harkittiin. Mutta lempinimeni, etenkin Anita-tädille oli Nunnu. Siitä nimestä olen aina pitänyt paljon.